http://didderiina.blogspot.fi/

Ensinnäkin: Ratsastusloimen ajattelen sellaiseksi, joka tulee satulan eteen kiinni, se pepunpäälle tuleva on minun sanavarastossa puoliloimi. Että jos nyt puoliloimea on ajateltu, niin pahoittelen, tässä on ratsastusloimeen vain ohjeistusta. :)

Mutta joo, onnistuu tehdä. Tässä kuva, miten ajattelisin, että asiaa kannattaa lähestyä.

Kökkö kuva, mutta kestäkää. :) Eli siihen on ensin luonnosteltu loimen mallia (paksu viiva) ja samalla ajateltu, että jos sama tehdäänkin esim viltistä (paksu katkoviiva). Olettaen, että loimi on sopivan kokoinen, niin loimi "lyhennetään" edestä  niskan kohdalta suoraan alas ja selkään leikataan aukko satulalle (tee ensin pieni ja mittaile, aina voi isontaa) (ohut katkoviiva). Sitten eteen tarvii lisätä tuollainen pieni kappale kummallekin puolelle (ohut viiva), johon laitetaan tarrat, joilla loimi kiinnitetään satula eteen.

Voipi olla, että jos loimi on kovin korkea, niin eteen alas kannattaa tehdä vähän "madaltavaa muotoleikkausta". Tähän tyyliin:

(kuva lainattu netistä Hööksin sivuilta)

Että tällaista suuntaa antavaa ohjeistusta, jonka pohjalta ajattelisin loimen onnistuvan.

 Lapsen molla sai uudet hiukset

Seuraavat versiot syntyi niin nopeassa tarhdissa, että kaikki samassa kuvassa.

Sitten testiversiona tinkerkuviota. Oli hankala. :/

Sitten erinäinen määrä pipoja

Sitten kuvion jalostamista

Koeversio alaosasta kaksinkertaisesta piposta

Vähän erimallista pipoa

Ja sitten muita kuin hevoskuvioita

Ja sitten utelua: Kiinnostaako jotakuta seurailla minun tekemisiä? Hajoilin juuri useamman tunnin ajan liittäen näitä kuvia, niin nyt on mietinnässä, että jatkanko taistelua täällä, kokeilenko toimisko joku muu blogialusta enemmän minun mielen mukaisesti vai heitänkö kokonaan pois?

"Vanha" huopasatula on palvellut käytössä jo viitisen vuotta ja edelleen pelittää hyvin. Mutta piti jollain verukkeella päästä kuitenkin tekemään toinen. Tämä siis lähtee kaverille käyttöön.

Pitäähän se jossain välissä testata, että onko sen ensimmäisen tekemisestä oppinut mitään ja onko toisen tekeminen helpompaa. Noh, niistä en tiedä, mutta valmiiksi se kuitenkin tuli. Nahan ompelussa olen edelleen aika "käsi", mutta kun ensimmäiset versiotkin on tähän asti pitäneet, vaikka eivät ihan kauneimpia ole, niin eikähän nämäkin aja asiansa, vaikka tuo ulkonäkö ei edelleenkään kauheen nätti ole.

Tämän kanssa on oikaistu sen verran, että on käytetty ihan ostosatulahuopaa pohjana, johon muutos huopasatulaksi on toteutettu.

Testiratsastuksen kävin suorittamassa ja hyvältä tuntui. :)

Tarviihan karhuherra Paddington knallilleen suojuksen....

Ja pehmohevonen ehdottomasti loimen....

Ja lemppari nallekarhu lämmittävän fleeceliivin...

Ja sitten tuli näpsittyä kuvia pikkunäperryksistä tuolla tallissa.

Kuolainpussukoita. Erityisesti sweet iron kuolaimet kannattaa säilyttää jonkinmoisessa suojapussukassa, jos eivät ole käytössä. Ruostuvat muuten.

Ja tämmösiä putkiloita, joiden avulla voi jalustinhihnan kääntää silleen, että lukko tulee nilkkaan.

Kuten päivittelyaktiivisuudesta voi päätellä, kädet on täynnä muita hommia, kuin koneelle ehtimistä. Pikkuneiti lähestyy jo vuoden ikää ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Käsitöihin en ole kauheasti ehtinyt keskittyä, mutta ainahan sitä jossain välissä jotain tulee tehtyä.

Nyt viimeaikoina valmistuneita mitä näin yhtäkkiä tulee mieleen:

-rengaskaulaliina. Ohje on Novitan lehdestä, sellainen letitetty. Lankana Karuselli (574). Alkuperäisessä mallissa muistaakseni vaaleanpunainen softy.

- satulan suojus rungottomaan koulusatulaan (kun kaikki "normi"suojukset tuntuu olevan pieniä)

-pieniä villasukkia....

Ja niitä iänikuisia keskeneräisiä:

-Dominoneule vauvanpeitto

-isoäidinneliöpeitto (katotaan minkä kokoiseen langat riittää..)

-villasukat Nalle-langasta

-huopasatula nro 2

-yksi tilkkupeitto

Ja niitä suunnitelmia:

- päälinen koirien sohvaan.

-pipo sellaisesta oikein paksusta langasta. Yksi päähän mukava pipo löytyy, josta ajattelin ottaa mallia tämän tekemiseen.

-ja ja...