Se ruskea satulahuopa, jonka sain valmiiksi koki kriittisen silmäilyn jälkeen pienoisen purkuoperaation. Kanttaukset lähti kävelemään ja nyt huopa on jälleen keskeneräinen. Että sen rastin voi vaivihkaa pyyhkiä sieltä seinältä..

Toppaloimia korjailin jonkun verran vapun kauniitten ilmojen siivittämänä. Ulkona istuskellessa sujui aika kivasti tuo ompeleminen. Valmiiksi asti en saanut, mutta paljon edistystä tapahtui. Toinen loimi jäi kaipailemaan vain harmaata tarrapaikkaa, toisessa vähän enemmän hommaa, kun vuoressa ammottava aukko vielä.